|
|
Kaingaroan jättimäisen puupellon keskellä sijaitsevat järvet, Flaxy Lakes, olivat seuraava kohteemme. Olo oli sellainen, että isompaa kalaakin olisi jo kiva saada, ja näistä järvistä sitä piti löytymän. Ensimmäinen aamupäivä ei kuitenkaan ollut kovin lupaava. Saimme kyllä kaloja alemmasta järvestä, mutta ne tuntuivat olevan järjestään parinkymmenen sentin tumppeja. Päätimme vaihtaa ylempään järveen.
Ylempi järvi osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi kalastaa. Tekojärven penkalta oli hyvä näkyvyys veteen, ja saimme seurata aitiopaikalta kuinka välillä hyvänkin kokoiset taimenet ja kirjolohet kruisailivat pitkin penkkaa matalassa vedessä ruokaa etsien. Kalat olivat kyllä kiinnostuneita perhoista, mutta liian nirsoja. Monta kertaa kävi niin, että ohikulkumatkalla oleva kala lähti seuraamaan perhoa, ja hylkäsi sen päästyään muutaman sentin etäisyydelle. Simolla oli jopa 2 kalaa seurannut yhtä aikaa.
Ensimmäisenä iltana kävimme katsomassa myös läheisen Wheao Canalin. Kanaali oli hauska paikka kalastaa, sillä valoisaan aikaan puuhaa tarjosivat aivan rantapenkkojen vieressä matalassa vedessä muutaman metrin välein viihtyneet taimenet ja kirjolohet, joita oli melko vaikea lähestyä niiden huomaamatta. Huomattavasti helpompi kuitenkin kuin Ngamuwahinella! Pari näistä kaloista saimme huijattua ylöskin asti.
Illalla kanaalin kalastus muuttui ehkä vieläkin hauskemmaksi, sillä evening rise oli varsin vakuuttava. Ja kävipä niinkin, että illan hämärtyessä muutama kala innostui myös keinotekoisista perhosista.
Seuraavana päivänä halusimme taas jokikalaan. Otamatea on Rangitaikin yläjuoksulla sijaitseva sivujoki, jonka kävimme aamupäivällä katsastamassa. Pieniä kaloja näkyi, mutta pilvinen sää esti järkevän spottailun eikä sokkokalastus pienellä kalkkivirralla houkutellut. Vaihdoimme suunnitelma B:hen ja suuntasimme toiseksi päiväksi Flaxylle.
Iltapäivästä keli parani, ja auringonpaisteessa kaloja alkoi näkyä Flaxyllä entistä enemmän. Laskin, että parhaimmillaan näin neljä hyvää kalaa uiskentelemassa rauhallisesti edessäni, kaikki alle 10 metrin päässä! Kalastus oli kuitenkin samanlaista kuin edellisenäkin päivänä, kalat tyytyivät vain seurailemaan perhoja, vaikka kaikenlaista kokeiltiin supertinselistä ja perhon kaksin käsin sisäänotosta lähtien. Simo sentään onnistui huiputtamaan rantamatalasta kiloisen taimenen, joka oli kuulemma ennen ottia miettinyt kymmenen sekuntia aivan Klinkhämerin vieressä, että ottaako vai eikö ottaa...
Jäimme taas illalla odottamaan evening riseä. Hieman ennen pimeää alkoikin ilmassa lennellä kaikenlaista, muun muassa cicadoita. Ne ovat isoja muutaman sentin mittaisia ötököitä, jotka pöristelevät lentäessään, oikeita kalojen herkkupaloja. Muutaman kerran näin kuinka cicada joutui veden pinnalle ja jäi siihen räpistelemään. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun samassa kohdassa nähtiin kunnon bridgestonet... Me emme kuitenkaan saaneet yhtään kalaa cicadaperhoilla, emmekä muillakaan. Realistinen mahdollisuus suurkalan saamiseen tuntui kyllä koko ajan olevan ilmassa.
|
|