|
|
Hauskasta kalasutuksesta huolimatta lähdimme Tongarirolta iltapäiväksi kokeilemaan, millaista olisi kalastaa kirjolohijärvessä, jonka piti John Kentin opaskirjan mukaan olla "underfished" (!). Aika pianhan tuo selvisi. Järvi oli matala, ja rantaa pitkin oli helppoa kahlata melko keskelle järveä. Kun tuikkeja ei näkynyt, aloimme vain mättää järveen damselnymfiä tyylillä heitto ja askel eteenpäin. Kovin kauaa ei sitten tarvinnut odotellakaan, kun ensimmäinen kirre veuhtoi siimani jatkeena. Ja pian kaksi lisää, kilon kahta puolta. Ottipaikka tuntui löytyneen ja tulikin oikein sellainen kotimainen "tankkiautofiilis".
Kuroin Simoon hiukan kaulaa, koska Simo uitti alkuun perhoaan liian syvällä. Aivan pinnan tuntumassa menevä nymfi tuntui toimivan parhaiten, ja sen huomattuaan Simo alkoi kuroa saamaani etumatkaa kiinni. Kaloja ei lopulta tarvinnut enää laskea, mutta ainakin kymmenkunta kirjoa kävi irroitettavana. Kokonsa puolesta kalat olivat kuin suomalaisia standardi-istareita, mutta ero kalojen pirteydessä oli huomattava. Puhumattakaan kalojen evistä.
 Simo Kurataun suoltojuhlissa. |
Mitä mahtaisikaan tapahtua, jos Suomessa olisi tien vieressä vastaavanlainen järvi? Kauankohan se pysyisi alikalastettuna?
|
|