|
|
Kahdeksalta aamulla olimme Heikin luona ovea kolkuttelemassa. Kasailimme merikamat kokoon ja lähdime vene Pajeron perässä kohti Taurangaan, josta Heikin noin viisimetrinen hyttivene laskettaisiin vesille.
Taurangassa oli venerampilla melkoinen ruuhka, vuoroaan rampille sai odotella, vaikka siitä mahtuikin laskemaan kaksikin venettä yhtä aikaa. Vesille kuitenkin päästiin, ja auringon paistaessa ja kelin sen mahdollistaessa otettiin suunnaksi 15 kilometrin päässä ulkona sijaitseva riutta, jonka nimeä en nyt enää muista. Joka tapauksessa paikalla piti kuulemma olla hyvät mahdollisuudet jopa useampikymmenkiloisen kingfishin pyydystämiseen. Matkan varrella jotain hillittömän isoa loiskahti kertaalleen veneen vieressä, mutta lajinmääritystä ei päästy ikinä tekemään.
Paikoille kun päästiin, etsittiin ensin kaiulla syöttikalaparvi, jota Simo sai ruveta harventamaan silakkalitkan näköisellä härvelillä. Aika pian syvyyksistä alkoikin nousta jotain parisataagrammaisia hopeisia kaloja, jotka päättyivät uiskentelemaan syöttikalasankoon. Hyvin alkaneen syöttienhankinnan keskeytti kuitenkin lähestyvä saderintama, joka pakotti lähtemään pois lähemmäs rannikoa. Myös paikalla pyörineet isommat paatit marliiniveneestä lähtien näyttivät tekevän niin.
Keli parani aika nopeasti, ja tavoitekalalaji vaihtui hiukan pienempään, kahawaihin. Kahawaita Heikki oli saanut alueelta aikaisemminkin, tosin rannalta. Heikki kertoi, että jos kahawaita ei pyydetä pohjasta, pitää vieheen kulkea pinnassa ihan järjettömän nopeasti. Heitin pari kertaa virvelillä yrittäen kelata niin nopeasti (homokelaus^2) kuin Heikki oli näyttänyt, ja totesin pian homman olevan melkoista urheilukalastusta.
Ensimmäinen luoto tuotti vesiperän, mutta toisella Heikki jo havaitsi seurion. Kasasimme Simon kanssa mukaan ottamamme meriperhosteluvälineet ja sidoimme siimojen päähän kunnon haukitinselit. Aika pian Simoa onnisti kun edellisen heiton seurio muuttui perhosiiman päässä rimpuilevaksi kahawaiksi. Näytti olevan aika virkeä ja voimakas kala kokoisekseen. Ehkä noin kiloinen kala väänsi ysiluokkaista perhovapaa ihan tosissaan mutkalle ennen päätymistään pataan.
Heikkiä onnisti seuraavana, ja Sitten Simoa vielä kertaalleen. Itselläni oli tyytyminen pariin tärppiin ja seurioon, eli saldoni oli mereltä tyylipuhdas nolla. Enpä saanut merestä kalaa ylös edes rantalaiturilta, jonka luokse vielä kertaalleen hakeuduimme koventunutta keliä suojaan ja kingfishille syöttikaloja onkimaan.
No kivaahan merellä silti oli, päivä kului kyllä ihmetellessä homman erilaisuutta kotimaiseen merikalastukseen verrattuna. Myös maisemat olivat melko lailla erilaiset. Taurangan edustalla ei ollut suojaavaa saaristovyöhykettä, vaan avomeri heti vastassa. Myös rantamuodot olivat jylhempiä kuin Suomessa, mikä nyt pätee yleisestikin kaikkiin pinnanmuotoihin Uudessa Seelannissa.
 Tinseli-kahawai |
 Mikähän kala tämä on? |
|
|