|
|
Viimeisenä kalastuspäivänämme halusimme selvittää, kruisaileeko Rotorua-järveen pohjoisrannalla laskevan joen ympäristössä todella isoja taimenia niinkuin kalastusoppaissa kerrottiin. Jyrkästi nousevat rantapenkat varmistivat taustavarjollaan, että näkyvyys veteen kohdallaan kun kahlasi matalaa rantaa järvelle päin, mutta yhtään kalaa emme silti rantavedessä nähneet. Aikaisemmista kokemuksistammekin päättelimme, että ilmeisesti kalat tulivat matalaan vain lämpiminä ja kirkkaina päivinä paistattelemaan. Nyt oli liian pilvistä ja vaihdoimme maisemaa.
Suunnitelma B oli lähistöllä sijaitseva Ohau Channel, mutta se näytti niin ankealta, että päätimme siirtyä suoraan suunnitelmaan C, jota ei oikeastaan ollutkaan. Hetken miettimisen jälkeen kohteeksi keksittiin viitisentoista kilometriä Rotoruasta kaakkoon sijaitseva Lake Okaro, jossa piti ainakin olla määrissä kirjolohta.
Okaro osoittautui melkoiseksi retken antikliimaksiksi, varsinkin upean Waiau-joen jälkeen. Järven vesi oli leväkukinnoista sameana, ja vesihiihtäjät pörräsivät nenän edestä tämän tästä. Uskoa hommaan toi kuitenkin vastarannalla kalastanut eläkeläinen, jolla tapahtumia tuntui riittävän. Hänen lopettaessaan, ja kävellessään ohitsemme autollensa kalojensa kanssa kuulimme, että kalat ovat aivan pohjassa kiinni, ja nopeasti uppoavalla siimalla kannattaisi yrittää.
No niinhän me sitten teimmekin, ja saimme kuin saimmekin kalat mieheen väkinäisen yrittämisen jälkeen. Kun kummankin kalamieskunnia oli pelastettu, olimme saaneet koko järvestä tarpeeksemme, ja painelimme Rotoruaan pakkaamaan.
|
|