|
|
Ensimmäinen päivä Turangissa oli pyhitetty järvikalastukselle, ja kohteeksi oli valittu maan ehkä kuuluisin suurkalajärvi, Lake Otamangakau eli tuttavallisemmin Big 'O'. Kun ajoimme parkkipaikalle, oli paikalla useampikin opasvene rampilla laskemassa veneitään. Juttelimme jonkun oppaan kanssa, ja hän kertoi, että kyllä kalaa on järvestä saatu. Suurimmat järvestä nostetut vonkaleet lähentelivät kuulemma kymmentä kiloa.
Meillä ei ollut käytössä venettä eikä kelluntarengasta, joten suuntasimme järven ulostulokanaalille, joka oli Turengilaisessa kalastusvälineliikkeessä neuvottu hyväksi rannaltakalastuspaikaksi. Kävellessämme kanaalin rantaa olin juuri tokaisemassa Simolle, että hommaa helpottaisi kummasti, jos jossain näkyisi tuikkeja. Samassa aivan rantamatalassa loiskahti. Hetken aikaa tilannetta seurailtuamme kävi ilmi, että taimenet, hyvänkin kokoiset, kruisailivat rannassa aivan matalassa vedessä. Hieman syvemmälläkin alkoi pian ilmestyä tuikkeja jatkuvalla syötöllä.
Otimme kumpikin oman päivystyspaikkamme, ja melko pian sainkin kunnon loiskauksen Daddy-Long-Legsiin. Jonkin aikaa tästä, ja Simo hihkaisi, että nyt on kiinni! En malttanut mennä paikalle, sillä kaloja tuikki aivan edessäni ja perhot vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Vasta kun Simo kalan haaviin saatuaan huusi jotain tyyliin "Tää on ihan sairas lontti!!!", oli pakko mennä katsomaan.
 Kalastusta rantavyöhykkeellä. |
 Reissun suurin taimen, 66 cm |
 Big 'O':n pienin kirjolohi? |
Kala punnittiin ja mitattiin: 3,1 kg / 66 cm. Filmiä paloi. Ei hassumpi pelinavaus Simolta. Kala oli ollut melko ronkeli, oli hyväksynyt vasta neljännen tarjotun perhomallin kruisailtuaan aikansa Simon edessä parinkymmenen sentin syvyisessä vedessä.
Pian onnisti sitten minuakin, ja siimaa alkoi hävitä kelalta aika vikkelästi. Kala vaikutti erittäin pirteältä ja ilmaan hypätessään näytti jopa olevan samaa kokoluokkaa kuin Simon kala, mutta kutistui haaviin tullessaan; nätti kirjolohi kuitenkin, painoa haavipunnituksessa 1,6 kiloa.
Loppupäivä tarjosi vielä tärppejä, mutta yhtään kalaa ei saada tartutettua. Välillä tuikit hävisivät kun ilma meni pilvisemmäksi ja tuulisemmaksi, mutta ilman kirkastuessa ja tuulen tyyntyessä tuikitkin palasivat järven pintaan nopeasti takaisin.
|
|