|
|
Parin "suoltopäivän" jälkeen oli taas aika etsiä lisää haastetta, ja lähdimme tutkimaan Tauposta kaakkoon päin sijaitsevaa Waipunga-jokea. Tällä joella Heikki oli käynyt ensimmäisellä Uuden Seelannin reissullaan, ja saanut kirjolohia vähintäänkin kohtuullisesti.
Joki seuraili valtatien vartta, mutta paikkoja joista joelle olisi päässyt oli harvemmassa. Maisemat olivat toki hienoja, aivan kuin vapamainoksissa. Joki oli pusikon reunustama ja virtaili koko ajan melko syvässä rotkossa, joten ainoa keino edetä oli kahlata jokea pitkin.
 Jyrkkäreunaista jokiuomaa |
 Waipungan pooli |
Ensimmäiseltä parkkipaikalta törmäsimme melko pian pitkään koskijaksoon, jota emme jaksaneet lähteä kahlaamaan ylöspäin, joten vaihdoimme paikkaa. Toiselta parkkipaikalta löytyi kalastettavaa ehkä tunniksi, ennenkuin taas tuli samankaltainen este vastaan. Kumpikin taisi sentään saada mukavat kirjolohet.
Viimeiseltä parkkipaikalta löytyi paras kalastusalue. Joki haarautui sillä kohtaa, ja kummankin haaran alapäästä löytyi pooli, jossa majaili useampi kirjolohi. Toinen haara Simolle, toinen minulle. Muutama kala ylös, muutama karkuun, mutta ei mitään jättiläisiä. Myös haarojen yhtymäkohdan alapuolelta saimme kalaa, mutta lähinnä pieniä.
 Vain jokea pitkin voi edetä |
 Larvastusta kuohusta |
 Tässä poolissa oli monta kalaa |
Waipungalla päätimme olla pimeään asti, tavoitteena kokea kalojen iltasyömingit, jota evening riseksi paikallisella kielellä kutsutaan. Heikki oli kertonut napsineensa kaloja Waipungalla nimenomaan illalla, kun kirjot olivat intoutuneet syömään pinnalla ajelehtivia vesiperhosia.
Meille ei ihmeellisempää iltasyöntiä sattunut, vaikka vesiperhosia ilmassa lentelikin. Pari pientä kalaa kävi tuikkaamassa, siinä kaikki.
|
|