|
|
Pidimme edelleen kortteeria Rotoruassa, mutta nyt holiday parkin tourist flatissa. Olimme konsultoineet Heikkiä jälleen, ja hän arveli, että ainakin Rotorualaisten kovasti arvostama Rangitaikin sivujoki Whirinaki saattaisi hyvinkin olla jo kalastettavassa kunnossa, nyt kun ilmat olivat taas olleet hieman kuivempia.
Siispä katsomaan. Ajelimme metsätietä pitkin joen yläosille, josta löysimme ison parkkipaikan. Hyväkuntoinen ja leveä polku johdatti tiheän metsän läpi joelle, jonka vesi ei ollut lähellekään niin kirkasta kuin edellisenä päivänä Waihoulla. Kalojen spottailuun ei näyttänyt olevan kovin hyviä mahdollisuuksia. Toki yritimme kaloja löytää, mutta melko huonolla menestyksellä. Siispä jouduimme yrittämään enimäkseen sokkona niissä harvoissa paikoissa, joissa lopulta kalastimme.
Päivän paras tapahtuma tuli heti alkuun, kun Simo meinasi saada ensimmäisen kunnollisen kokoisen kirjolohensa. Villi kala kuitenkin näytti voimansa, ja katkaisi perukkeen parin hypyn jälkeen. Sen jälkeen homma menikin enemmän tai vähemmän kävelyksi, kun kaloja ei alkanut näkyä ja epäusko omiin mahdollisuuksiin valtasi mieltä. Lopulta kävimme katsomassa Whirinakin putoukset ja patikoimme takaisin autolle.
Jälkikäteen ajatellen hyvännäköisiä pooleja ja kuohuja olisi pitänyt ronkkia sokkona vielä enemmän. Sivutimme monta hyvän näköistä poolia sen takia, että niissä ei näkynyt kalaa, ja uskoimme vielä silloin, että vain näkyvää kalaa kannattaa kalastaa. Tosiasia on kuitenkin, että läheskään aina ei vesi ole Uudessa Seelannissakaan kirkasta, ja myös sokkokalastus, jopa kotimainen täsmälarvastus vavan mittaisella siimalla tuottaa näissä olosuhteissa parhaiten tulosta.
 Ensimmäinen ihka elävänä bongattu opossumi - maantiellä näitä oli yliajettuina vaikka kuinka paljon. |
|
|