Rami Eloranta: Kaikkien aikojen kalareissu

Sunnuntai 18.4.

POKAn kevätreissu Houtskariin alkoi sunnuntaina klo 16, kun Mikael ja Jukka saapuivat Lomsön mökkikylään. Juttujen taso nousi heti korkealle. Eikä enää harmittanut edes vanhojen partojen puuttuminen reissulta. Hauskaa oli heti alusta lähtien.

Pienten järjestelyjen jälkeen taisimmekin kiivetä Busteriin jo viiden vai olikohan se kuuden aikoihin. Ilma oli ikävän tuhruinen ja sateinen, mutta pojat olivat innokkaita nollan vetämisestä ja avovesikauden aloituksesta. Myös Buster osoitti, ettei se ole tarkoitettu kolmelle kalastajalle 20-heppaisella koneella. Liikkuminen oli jotenkin hitaan oloista. Auringon singahdettua näkyviin alkoi syöntikin Furuholmissa. Ensin pudotin yhden ja hetken päästä nostin yhden ylös asti. Eli useamman päivän harjoittelu tuotti tulosta. Hetken päästä Mikael ja Jukkakin pääsivät vauhtiin. Päivän saldoksi 6 haukea ja kaikille mukavasti reissun aloituskalat.

Myös muuta porukkaa ehti mökeille sunnuntaina, mutta eivät tainneet ehtiä kalaan.

Maanantai 19.4.

Heräsin neljältä pakottavaan hätään. Samalla tajusin, että ulkona on myrsky. Tarkistuskäynti rannassa kertoi, että vesi oli noussut reilusti ja veneet hakkasivat toisiaan vasten. Kävimme Jukan ja Mikaelin kanssa rannassa vetämässä veneet viitisen metriä rantaan päin, etteivät hakkaa toisiaan ihan palasiksi.

Aamun kova etelätuuli (21 m/s) karsi innokkaita kalastajia. Varsinkin tällainen tuulipäivä asettaa mökkiveneet ja vähän isommat veneet aivan eri viivalle, joten saaliiden vertailu on aivan turhaa. Minä ja Jukka lähdimme rannasta ehkä yhdeksän-kymmenen aikoihin. Lähtö olikin helppo, mutta muuten tuuli pääsi nostamaan aallokon hieman liiankin korkeaksi. Paikkojen kiertely kuitenkin kannatti. Mulle 51 haukea ja Jukalle 33! Mun suurimmat 8.2 ja 7.8. Päivän ilonaiheena oli saada omatekemällä Gigolo-Ramilla 3.3-kiloinen. Menetyksenä ahven-Nilsu, joka päätyi 4,5-kiloisen mukana mereen perukkeen petettyä kalaa irrotellessa.

Muut lähtivät rannasta paljon myöhemmin, eikä saalista ehtinyt kertyä kovin paljoa. Joten rannassa mua odotti keltainen paita, jonka pääsin vihdoinkin pukemaan päälleni. Paidasta olikin paljon riemua varsinkin puhelimen soidessa tai hädän yllättäessä...

Tiistai 20.4.

Ilma oli aurinkoinen ja syönti huonohko. Saimme joitakin kaloja päivän mittaan. Illalla sitten repesi. Mulle kutonen ja vitonen ja Jukallekin joku isompi. Maltoimme edelleen kalastaa, vaikka tapahtumat loppuivat. Sanoin, että usein päivän suurin tulee paljon muiden jälkeen syönnin muuten jo loputtua. Heittelin mustahopeaa Nilsua. Yhtäkkiä tunsin tällin. Vastaisku ja kala kiinni. Kala lähti vain uimaan. Se ei tainnut juurikaan potkia. Tajusin kalan olevan iso. Yleensä Jukka ei edes vilkaissut kalaa, jos en ilmoittanut sen olevan vähintään vitonen. Tällä kertaa Jukka oli heti hommassa mukana ja lopetti heittelyn. Kala uiskenteli oman aikansa, kunnes se näyttäytyi veneen vieressä. Kaseja oli jo tullut ihan riittävästi. Nyt sanoin, että se on ainakin ysi, vaikka kuvittelin sen vieläkin isommaksi. Löysäsin hieman jarrua. Kala yritti muutaman kerran veneen alle, mutta pitelin sitä aika lujasti vastaan. Pulssi kiihtyi. Lopulta kala tuli veneen vierelle. Kääntelin kalan Jukalle haavittavaksi. Jukka nappasikin jätin nätisti takakautta haaviin. Nosto veneeseen. Ja Jukka toteaa kalan olevan yli kymppi. Itse sanon vain, että nyt on lähellä. Nilsusta näkyy vain nokkalevy. Kaivan Nilsun pois ja nostan mörön Jukan digipuntariin. Paino pomppii 12.6 ja 13.2:n välillä. Päätämme punnita kalan rannassa puussa roikkumassa. Sitä ennen annan kalalle lopullisen nukutuksen. Rannassa saamme lukemaksi ensin 12.4 ja seuraavilla kahdella punnituksella 12.3. Itseäni hämää se, että kala hieman nojaa puuta vasten. Tyydyn kuitenkin lukemaan 12.3. Olenhan rikkonut vihdoinkin ennätykseni ja kymppärajan. Katkaisen kalalta kituset ja sitten kuvailemme kalaa edestä ja sivulta ja takaa ja päältä jne. Tyhjennämme myös pikkupullon, joka on odottanut mun pakissa kympin rikkoutumista turhan pitkään. Päätämme kalastaa vielä hetken paikalla. Tai Jukka kalastaa ja mä vaan heittelen uistinta. Sitten ajamme rantaan. Mikaelin ja Timpan silmäpuntari antaa ensin lukemaksi 12.4. Sitten Mikaelin digipuntarilla saamme lukeman 12.7 ja hetken päästä Jukan digillä 12.7. Eli kala oli nojannut rantapunnituksessa puuta vasten eikä lukema ollut oikein. Tuomaristo päätti yhteistuumin kalan painavan 12.7 kiloa. Pituutta kalalla oli 114 senttiä ja ympärysmitta 58,5 senttiä.

Keskiviikko 21.4.

Kalaa nousi rumasti, vaikka käytimme runsaasti aikaa bensan löytämiseen Houtskarista. Mulle 26 haukea ja Jukalle taisi tulla yksi vähemmän. Päivä oli kuitenkin Jannen. Janne onnistui saamaan 11-kiloisen hauen, joka illalla syöttiin perinteiseen tapaan laitettuna. Hyvää oli. Kiitoksia kokeille!

Torstai 22.4.

Kalan tulo jatkui kiivaana. Mulle 36 haukea, joista suurimmat 9.2 ja 8.6-kiloiset. Jukalle muistaakseni 33 haukea, joista suurin 8.7-kiloinen. Mutta tällä kertaa päivä olikin Anssin, joka kalasteli ensin 10.2-kiloisen ja myöhemmin vielä 9.8-kiloisen hauen.

Perjantai 23.4.

Aamulla taistelimme koneen käynnistämisen kanssa. Lopulta onnistuimme ja pääsimme vesille muiden perään. Syönnin hieman hiivuttua, aloin kokea jo jonkin asteista kisaväsymystä. Saaliiksi kertyi enää 5 haukea. Jukalle tuplasti enemmän. Tämän päivän sankari oli Mikael ongittuaan 11.85-kiloisen kaislikkohauen. Neljäntenä peräkkäisenä päivänä kymppihauki!

Lauantai 24.4.

Kyllästyimme täysin kalastamaan muiden kanssa samoilla paikoilla. Käytimme koko aamupäivän uusien paikkojen etsimiseen. Moka! Jukka sentään sai muutaman kalan. Itselleni vain 8-kiloisen tälli ja seurio. Lopulta sain ensimmäisen kalani joskun kahden jälkeen. Onneksi vitosen. Sen jälkeen käytimme aikamme ahvenien ja kirjojen kalastamiseen. Tuloksena vain pieniä haukia. Teemu sen sijaan onnistui saamaan 1.65-kiloisen ahvenen!

Sunnuntai 25.4.

Suunnitelmana oli kierrellä nopeasti paikkoja mistä oli kalaa tullut. Onnistuin saamaan 3 haukea vartissa. Kokoa hurjat 200-400 grammaa. Jukalle sentään vähän isompia. Syönti lopahti lähes täysin auringon alkaessa paistaa, joten lähdimme mökille klo 11.30. Muutkin saapuivat hyvin pian rantaan. Vain Pertun keittovene jäi pyörimään alueelle. Lautalle saimme jo viestin yli vitosesta.

Vähän kahden jälkeen lähdimme sitten Teemun kanssa pikataipaleelle kohti lauttaa. Kahdeksan aikaan sitten laskinkin jo Busterin Sipoon hieman värikkäämpään veteen... Paluu todellisuuteen vasta ensi viikolla.

Anssi lupasi ilmoitella tarkemmat saalis- ja kilomäärät. Joka tapauksessa haukia taisi nousta tuplasti edelliseen POKAn ennätykseen verrattuna. Eli taisimme olla yhdellä kaikkien aikojen parhaalla kalareissulla! Jo pelkästään meidän mökki (minä, Jukka, Mikael ja Timppa) taidettiin saada noin 400 haukea. Ja näistä ylös otettin tietenkin vain muutama.

T. Rami *34*