KÄSIVARSI 31.8.- 12.9.

Olin jo pitkään suunnitellut tekeväni ensimmäisen kalastus- ja vaellusreissuni lappiin tänä kesänä. Mukaan sain yllytettyä Anssin, Paulin ja Simon, ja kohteeksi valitsimme suositusten ja "kirjallisuuteen" perehtymisen jälkeen Enontekiön, tai tarkemmin sanoen Kilpisjärveltä tavoitettavat tarunhohtoiset suurharjusapajat. Retken ajankohta oli hieman myöhäisempi, kuin mitä yleensä lappiin kalaan lähdettäessä, mikä aiheutti hieman epävarmuutta saalisvarmuuden suhteen, sillä vastaavalta ajankohdalta ei löytynyt reissuraportteja. Lisäksi odotimme tuskaisina lähes kolme viikkoa kestäneiden, ainakin sääkartalta katsottuna yhtäjaksoisten sateiden loppumista. Ilmat paranivatkin lupaavasti juuri sopivasti ennen reissua, mutta räntäsateeseen oli silti varauduttava. Ötököitä ei ollut ainakaan odotetavissa pakolliseksi ruuan jatkeeksi ihan heinäkuiseen malliin.

MENOMATKA

Kaikki neljä ekakertalaista lapinvalloittajaa olivat tiistaina 31.8. ajoissa juna-asemalla ylipakattuine rinkkoineen. Matka yöjunalla Kolariin sujui mukavasti, joskaan uni ei maittanut kaikille, joko malttamattomasta mielialasta tai kolisevasta ja hytkyvästä vaunusta johtuen. Pettymykseksemme jouduimme huomaaman, ettei ravintolavaunussa saa sitoa perhoja, saati popsia omia eväitä...

Keskiviikkona jatkoimme linja-autolla Kilpisjärvelle, ja Muoniossa ehdimme tehdä viimehetken varuste- ja evästäydennyksiä. Viimeinen mänty -kisa älyttiin julistaa liian myöhään, mutta upeat ruskamaisemat tarjosivat senkin edestä silmäiltävää. Ja kun Norjan lumihuiput ja vihdoin Saana pilkistivät esiin, alkoi jalkapohjissa jo syyhyämään. Saunavarauksen nopea tarkistus Kilpishotellilla, matkatavaroiden säilötys ja viimeiset posliini-istunnot, ja noin viiden maissa illalla pistelimme jo rivakasti jalkaa toisen eteen rinkka selässä ja vavat kourassa.


Saana vartioi menoamme


Puron ylitys ruskan loisteessa

Koska keli oli mitä parhain vaellukseen, uskalsimme asettaa tavoitteeksi päästä yöksi Tierbmisjärven tuvalle. Osittain mönkijänuraa hyväksi käyttäen suoritimme 15 kilometrin siirtymän noin viidessä tunnissa, mutta myönnettävä on, että suorittamiseksi se meni. Eikä loppumatkaa suinkaan keventänyt se, että autiotupa näkyi kärpäsenkakkina jo viiden kilomerin päästä pimenevässä illassa eikä näyttänyt lähestyvän ollenkaan. Maasto sen sijaan märkeni entisestään. En ollutkaan ennen rämpinyt rinteessä olevassa suossa! Tuvassa oli onnenksi tilaa vielä neljälle, emmekä joutuneet pystyttämään telttoja rajuksi yltyneessä tuulessa.


Mökki häämöttää ja muta tirskuu. Mökki näkyy kuvassa nuolen kohdalla.

TERBMISJOKI

Tuvassa tapasimme neljän hengen kalaporukan paluumatkallaan. Kiloisia harreja ja taimenia olivat saaneet, mutta eivät tietenkään paikkoja mainostaneet. Ei haitannut, meillä oli omat paikkatietomme ja jonkinlainen luottamuskin niihin. Siksi suunnistimme heti kalaluvan alkajaisiksi Terbmisjoelle Kaitsajoen suuosan tuntumaan. Kaitsajoen suuta emme sitten koskaan kyenneet paikallistamaan, se kun ilmeisesti suistottuu pienemmiksi puroiksi tai suomaiseksi ennen Terbmisjokeen yhtymistään. Ilta antoi minulle alamittaisen lippaharrin ja Simolle alamittaisia taimenia ja harjuksia perholla.


Terbmisjoki

Kalastimme Terbmisjokea seuraavan päivän kokonaan, aina lähes Rommajärvelle asti. Välillä tuli vettä, mutta innostuivatpa harjukset pintomaankin, mitä emme suinkaan voineet olla hyödyntämättä. Mittaharjuksia onnistuivat saamaan Simo ja Anssi (40cm). Kovin kalaisalta joki ei kuitenkaan vaikuttanut ja silmissä kiilteli jo paljon isommat suomut...

VARTSAJOKI

Jatkopaikasta kilpailivat kaitsa ja Rommaenon alkupäät. Totesimme aikaa olevan reilusti, joten kaitsa saisi odottaa. Sen sijaan tutkisimme myös Vartsajoen luonteen, josko vaikka taimen olisi jo hakeutunut kutuaan odottelemaan. Ensin selvisi kuitenkin romman luonne: soinen ja pusikkoinen seutu ei houkutellut leiriytymään ja koskipaikkoja oli vähänlaisesti, joten matka sai jatkua suoraan vartsalle. Kun joki vihdoin löytyi moottorikelkkauran tietämiltä, oli jo aika ladata pataa pakkiin. Paikat näyttivät liian kuivilta, mutta ilma ei, joten ei kun ylemmäksi. Kartan mukaan joki näytti levenevän tunturissa, ja toivoimme sen tarkoittavan suvantomaista aluetta ja olinpaikkoja kaloille. Väärin: enemmän kiveä, vähemmän vettä. Ei auttanut kuin myöntää tappio sen päivän osalta ja lyödä maaten. Löysimme sentään tunturista pari komeaa poron sarvea matkamuistoiksi.


Vartsajoki oli kivinen mutta kaunis

Sunnuntaina seurailimme vartsaa yhä ylemmäs ja elättelimme toiveita rautukannasta sen latvajärvillä, olivathan ne liki 800 metrissä. Anssi harrasti loogista positiivisuutta: "Vartsa on kuulemma hyvä harjusjoki JA kaloista EIKÄ kalan olinpaikoista oltu tehty havaintoja joessa JA latvajärvet ovat yhteydessä jokeen => kalat ovat latvajärvissä". Jolleivät sitten rommassa... Isoin nimetön järvi näytti jopa ihan lupaavalta, mutta parin tunnin kokeilu ei tuottanut tulosta, ja jo toinen kollektiivinolla oli ansaittu. Nopea laskelma ja strateginen päätös siirtyä yöksi kyttäysasemiin kaitsalle siirtymistä varten. Teltat lyötiin lopulta hämärissä Pollun viereiseen kuruun. Suorastaan pelottavalta näyttävän kivenjärkälekuilun keskeltä löytyi yllätykseksi reissun ehkä pehmein, tasaisin ja suojaisin leiripaikka, ja purokin pintautui kivien väliin sopivasti. Ilma oli lämmennyt tuntuvasti ja tyyntynyt, ja kun vielä lisätään kurun suuaukosta näkyvät maisemat, oli mukava kömpiä makuupussiin huominen ja kaitsa mielessä. Harrit pintoivat varmasti jossain.

KAITSAJOKI JA HARRIJÄRVET

Lähes pilvetön taivas, tyyntä, lämmintä, mikä aamu! Puro kutsui pesulle, eikä märkänä ilman paitaa tullut edes kylmä. Kulku maistui, ja saimme nauttia ruskasta parhaimmillaan. Höynteiselämäkin oli vilkastunut selvästi. Erilaisia isohkoja sääskiä, vesiperhosia ja päivänkorentoja oli puskissa ja ilmassa. Ai niin, ja taisimme nähdä pari mäkärääkin.


Leiri Pollun kurussa


Näkymä Rommaenolle

Parkkeerasimme ruoka- ja kalastustauolle Kaitsajoen välijärven alapäähän. Perhogurumme Simo yhytti pieniä harjuksia alempaa kaitsajokea. Kalojen oli hauska kuvitella vaanivan veden päälle kurottuvien puskien alla, vaikkei niitä siellä ollutkaan. Leirin pystytimme yhdelle leiriharjanteista Kaihtsoaivin juurelle, ja paikalla oli myös isä ja poika päiväuniltaan heräilemässä. Saimme heiltä mieluisaksi yllätykseksi ryhmäkuvan digikameralla ja levykkeen kouraan. Palvelu pelaa erämaassakin!


Koko sakki Kaitsajoen leirillä

"Kaitsalla harri nousee jokeen vain yöksi syömään", olimme oppineet. Matala sorapohjainen joki oli nätti, ja siellä tällä oli monttujakin, ötökkäelämä oli vilkasta, mutta harrit eivät vaan nousseet jokeen. Anssi ja Simo pinturoivat kuitenkin muutamia pikkuharreja ihan kalattomalta vaikuttavasta joesta. Harjukset olivat jossain muualla, kaiketi välijärvessä talvea odottelemassa. Aivan pimeässä emme tosin viitsineet alkaa itseämme kiusaamaan vaan luovutimme unelle.

Tiistaina halusimme jo Kalaa. Harrijärvissä on harria. Harrijärvet ovat järviä. Järvistä harrit eivät pääse meitä karkuun! Siispä pakkasimme rinkat päiväretkeä varten ja polkaisimme neljä kilometriä noille kuulemma ja luemma hyville harriapajille. Simo ja Anssi lähtivät kiertämään pääjärveä, mutta me Paulin kanssa jäimme ruokapaikan tuntumaan. Ajattelin, että järveä kiertelevän harriparven saattaisi helpoimmin tavoittaa läheisestä saaresta, johon sitkeästi tv-pakastinarkku -kokoluokkaa olevien kivien päällä kahlaten onnistuin itseni keplottelemaan kuivana. Heitin lippaa muutaman heiton, mutta laiskistuin ja pidin pitkän tauon "linnunruoka"-pussiani tyhjentäen, keli kun oli taas mieltä hivelevä. Saaren ulkoranta oli syvä ja hieman tuulelta suojassa, ja tiesin voivani kalastaa sen rauhassa ja nautiskellen, vähän silleen niinkuin pähkinöitänikin söin. Autuasta!

Montaa heittoa en heittänyt, kun harri sätki siiman päässä. Kala kuiville ja äkkiä toinen heitto, heti kiinni ja kala kuiville, pinna. Soppa kalat koossa! Huomasin tutisevani. Hyppelin hakemaan perhovapani vähän matkan päästä, ja vispasin pinturin innolla parven suuntaan. Ei kelvannut, mutta eivätpä ne tosin pintoneetkaan sillä hetkellä. Vaihdoin minileechiin ilman vaikutusta. Höh. Heitto lipalla ja taas kala kiinni, ja tällä kertaa takaisin vapauteen. Keskittyneempikään perhostelu ei tuottanut tulosta ja parvi siityi eteenpäin rannalta kalastavan Paulin ulottuville, ja pian kuuluikin huuto "Mulla on kala!". Ilmoitin itselläni olevan jo kolme. Pauli suoritti RSDR:n antamalla kalalle vauhtia haavinvarrella. Saaren toisesta päästä tuli vielä yksinäinen harri lipalla, 800g ja 46cm. Tällä välin Anssi onki pikkuharria ruokapaikan edestä ja paikalle palannut Simokin sai ekan pikkuisensa.


Simon saalista


Jannen aloitusharrit, isoin 800g


Lippa oli harrien mieleen

Nautimme "lisää vain kala" -keittoa ja jatkoimme kalastusta. Tällä kertaa minä lähdin etsimään uusia paikkoja kauempaa ja löysin lipalla kaksi harria, joista toinen pinna. Perhoa uitin ilmeisissä ottipaikoissa taaskin turhaan. Anssi ja Simo onkivat saaresta kaksi ja kolme mittaharria antaen niille vapauden takaisin. Siinä vaiheessa, kun porukka oli koossa ruokapaikalla, huomasimme kellon käyvän jo lähes yhdeksää, joten neljän kilometrin päässä oleville teltoille siirtymistä ei auttanut viivyttää hetkeäkään. Onneksi ilta pimeni kulkukelvottomaksi vasta päästyämme leirille tunnin ja vartin päästä, eikä kukaan katkonut koipiaan Juovvavarrin louhikoissa.

Seuraavana päivänä päätimme kalastaa ensin kaitsan välijärveä ja sitten harkita siirtymistä Seittinjärvelle. Minä onnistuin jälleen kalapaikan löytämisessä. Harjukset olivat yllättävän matalassa laajalla pintakivialueella kivenmoukarien keskellä. Lippaan täräyttänyt harri osoittautui reissun kohdekalaksi: 1100g ja 48cm, ja nuotiokäsittelyä odottamaan. Simo, joka oli saanut yhden kasisatasen saapui ihmettelemään ja kuvia napsimaan. Kalan syönnöksestä löytyi aivan kummallisia nymfejä, joita kumpikaan ei tuntenut, saati ollut nähnyt ennen. Ikäänkuin koskikorennon nymfi olisi kasvatanut itselleen kaksiosaisen panssarin yläruumiin päälle. Mikä lie äyriäinen, mutta mahansa täyteen harri oli niitä ahtanut.


Harjuksen syönnöstä


Jannen isoin ja kaunein

Anssikin saapui paikalle kantaen 1250g harria. Oli saanut sen fatrapin avulla heitetyllä pinturilla tuikista. Kivialue antoi isoja kaloja lisää: minulle 1000g/47,5cm, Simolle 1100g (perholla) ja 700g ja Anssille 700g:n harjus. Saimme Simon kanssa myös puolitoistakiloiset hauet mieheen. Pauli onnistui vetämään nollan järven toisella puolella ja joella. Kaksi harjusta pääsi nuotioon ja yksi savustuspussin ja kyllä maistui! Sanomattakin oli selvää, että jäisimme paikalle vielä huomiseen, ja kalastaisimme viikkolupamme loppuun Kaitsajoen tarunhohtoista suurharria.


Tuikista pinturilla ylävirtaan, 1250g


Tiedossa maittava illallinen

Viimeinen kalastuspäivä oli Simon näytöstä. Hänellä oli porukan ainoana mukanaan kahluuhousut, mikä mahdollisti hiukan ulommas kivikosta siirtyneiden harjusten tavoittamisen perhovehkeillä: harjukset 1200g/51cm, 1150g/48cm, 1050g/46cm ja 2 X 1000g/47cm purivat nymfiä, katkaa ja streameriä ja ottivat lähes samoilta sijoilta. Minä kiersin järveä yhyttäen kaksi väriviallista (vihreä ja pilkullinen) harria ja pikkuharriparven. Paulikin veti yhden värivikaisen, mutta Anssi löi hutia.


Kiloinen pussissa


Ottipaikka oli kaukana rannasta


Simolle yli kiloisia riitti

PALUUTAIVAL

Hieman haikein mielin, mutta tyytyväisinä pakkasimme kamamme kaitsalta ja aloitimme paluumatkan. Iltajotos vei meidät Kuonnarjohkan tuvalle kalottireitin varrelle. Matkalla sattui hauska, joskin valitettava tapahtuma: Simon ylittäessä Kuonnarjohkaa liukkaita kiviä pitkin, alkoivat yli päässeet Anssi ja Pauli vitsillä huutaa yhteen ääneen "UI, UI, UI!", ja loppu onkin arvattavissa. Simo kiitti. Vaatteet saatiin onneksi kuivumaan tuvan lämpöön.


Poropari

Perjantai oli pyhitetty kokonaan etenemiselle ja matkaa kertyikin kivat 19 kilometriä mutaista kalottireittiä seuraillen. Ruuat teimme Saarijärven tuvalla ja teltan löimme illan hämärtyessä "hotellin takapihalle" Tsahkaljärven rantaan.

Aamulla odotti kilpishallin kylmät oluet ja tilattu rantasauna, ja ennen linja-auton lähtöä ehdimme huuhtoa patapussien maun suustamme hotellin ravintolassa. Tekemäni matkaeväiden ostosreissu kauppaan meni tiukille, kun ruokaostoksille oli saapunut bussilastillinen norjalaisia. Hyppäsin linja-autoon kaupan pihalta lennossa, pojat olivat jo lastanneet tavarani. Huomasin jo ehtineeni tottua kymmenessä päivässä tuntureihin ja vaaramaisemiin. Jäimme odottamaan ensi kesän reissua.

teksti: Janne
kuvat: Janne, Simo Rissanen
HTML: Anssi Keskinen